Veneteollisuus oli ensimmäisiä kuitulujitettujen muovikomposiittien kaupallisia hyödyntäjiä. Lasikuitulujitetusta polyesterihartsista valmistettiin veneitä sarjatuotannossa jo 1940‑luvulla. Muovikomposiittien suosio perustui lähinnä siihen, että veneet olivat hankintahinnaltaan ja ylläpitokustannuksiltaan muita edullisempia sekä kevyitä, mutta rakenteiltaan silti riittävän lujia ja jäykkiä. Menestykseen vaikuttivat lisäksi ulkonäölliset seikat, helppohoitoisuus sekä ympäristöolosuhteiden ja korroosion kestävyys.

Huvi‑ ja kilpaveneistä suurin osa valmistetaan nykyisin lähes kokonaisuudessaan kuitulujitetuista muoveista. Sekä purje‑ että moottoriveneissä runko, kansi, kansirakenteet, pituusjäykisteet, palkit ja laipiot ovat tyypillisesti lujitemuovia. Monirunkoveneissä myös runkoja yhdistävät palkit valmistetaan lujitemuovista. Kilpapurjeveneissä masto, puomit, purjelatat, peräsimet ja peräsinakseli ovat nykyisin valmistetut kuitulujitetusta muovista.

Hyötykäyttöön tarkoitetuissa veneissä sekä laivoissa kuormaa kantavien muovikomposiittiosien käyttö on lisääntymässä kokemusten karttuessa. Osin tai kokonaan lujitemuovista valmistettavat työ‑, huolto‑, pelastus‑ ja partioveneet sekä rahti‑, matkustaja‑ ja kalastusalukset ovat tyypillisesti 10…25 metrisiä yksi‑ tai monirunkoveneitä, kantosiipialuksia tai ilmatyynyaluksia. Suurimmat kokonaan lujitemuovista valmistetut purje- ja moottoriveneet ovat pituudeltaan 60…70 m. Suurimmat lujitemuovista toistaiseksi valmistetut laivat ovat miinanraivaajia ja nopeakulkuisia katamaraaneja, joiden pituus on lähes 100 m. Alusten runko, kansi, laipiot ja kansirakenteet ovat lasikuitulujitteista polyesteriä. Paikallisia jäykistyksiä voidaan valmistaa hiilikuitulujitetuista materiaaleista. Rakenteet ovat usein myös kerroslevyjä.

Valmistussarjat ovat vene‑ ja laivateollisuudessa tyypillisesti pieniä alkaen yksittäiskappaleista muutamiin kymmeniin tai satoihin kappaleisiin. Useimpiin satoihin ja tuhansiin päästään sarjakoossa vain aivan pienimmillä ja suosituimmilla venemalleilla. Tällaisia ovat lähinnä soutuveneet ja huvi‑ ja harrastekäyttöön soveltuvat moottoriveneet. Eniten myytyjen venetyyppien kohdalla valmistussarjojen pienuuteen vaikuttaa paitsi valmistajien lukuisuus ja mallistojen runsaus myös komposiittiosien standardoimattomuus ja moduulirakentamisen hyväksikäyttämättömyys.

Valmistusmenetelmät ja materiaalit riippuvat rakenteille asetetuista vaatimuksista. Valtaosa lujitemuoviveneistä valmistetaan edelleen lasikuitumatosta tai ‑rovingista ja polyesteristä käsinlaminoimalla. Myös kuituruiskutusta käytetään etenkin soutuveneiden ja pienien moottoriveneiden valmistuksessa. Veneteollisuuden suurimmat valmistajat ovat koneellistaneet mallien ja muottien valmistusta voimakkaasti. Samoin valmistustekniikassa pyritään siirtymään suljettuihin menetelmiin kuten alipaineinjektioon. Kuormaa kantavat levymäiset rakenteet ovat joko kuori- tai kerroslevyrakenteisia.

Kilpaveneissä sekä veneissä, joiden rakenteilta edellytetään hyvää lujuus/paino‑suhdetta ja iskunkestävyyttä, käytetään lujitteina hiili‑, aramidi‑ sekä polyeteenikuituja ja matriisimuovina epoksia. Lujitteet ovat pääasiallisesti kudoksia, yhdensuuntaistuotteita tai moniaksiaalilujitteita. Rakenteet valmistetaan käsinlaminoimalla kuitenkin siten, että lujitteet pyritään mahdollisuuksien mukaan esikostuttamaan matriisimuovilla ennen paikoilleen asettamista. Tällä menettelyllä varmistetaan oikean kuitupitoisuuden saavuttaminen. Kovetus suoritetaan yleensä alipaineavusteisena. Hartsisysteemistä riippuen muovikomposiittiosat voidaan jälkikovettaa korotetussa lämpötilassa. Veneiden valmistuksessa käytetään myös matalan lämpötilan prepregejä, joiden kovetuslämpötila on 75…90 °C. Pituudeltaan 18…25 metrin kilpapurjeveneessä on tavallisesti hiili‑ ja aramidikuituja 1,5…4 t ja matriisimuovina vastaava määrä epoksia. Suurimmat kilpaveneiden muovikomposiittimastot ovat lähes 50 m pituisia ja poikkileikkaukseltaan pisaran muotoisia. Maston kuorirakenne on yleensä yhdensuuntaishiilikuituteipistä valmistettu.

Laivoissa muovikomposiittiosia on toistaiseksi varsin vähän. Tavallisimpia käyttökohteita ovat sisustus‑ ja rakennelevyt, ikkunakartiot ja ‑kehykset sekä hyttien ja muiden tilojen kalusteet ja kelaamalla valmistettavat painovesiputket. Sukellusveneissä muovikomposiittiosia ovat mm. antennit, periskoopit, akkukotelot, potkurit ja potkuritunnelit, juomavesisäiliöt, tutkakuvut, komentotornin ohjaustasot, kaapelikanavat sekä erilaiset muotolevyt ja ‑kuvut. Miehitetyissä työ‑ ja tutkimussukellusveneissä työskentelytilat ovat lähes kokonaisuudessaan muovikomposiittiosista valmistetut.

Meriteollisuudessa paineenkestävät muovikomposiittinousuputket ja paineastiat mahdollistavat kevyempien ja kustannuksiltaan halvempien öljynporauslauttojen valmistuksen. Muovikomposiittiputkien paino on noin 40 % teräsputkien painosta. Muovikomposiittiputket ovat korroosionkestäviä ja kevyempinä helpommin käsiteltäviä. Niitä voidaan käyttää myös suuremmissa syvyyksissä kuin teräsputkia. Putkien lujuusominaisuuksia ja lämpölaajenemiskerrointa voidaan materiaalivalinnalla säädellä halutulla tavalla. Meriteollisuudessa ensimmäiset sovellukset olivat hoitotasoja, palo- ja paineseiniä, putkistoja ja säiliötä ja muita sekundäärirakenteita. Tällä hetkellä ensimmäiset primäärirakenteet ovat kehitysasteella. Komposiittirakenteiset öljynporauslautan kansirakenteet tarjoavat painonsäästön lisäksi pienemmät huoltokustannukset ja mahdollistavat huollon ilman hitsausta, joka on suuri uhkatekijä meriteknisessä ympäristössä. Lisäksi komposiittien alhainen lämmönsiirtonopeus on turvallisuustekijä mahdollisessa palotilanteessa. Parhaillaan sarjatuotantoon ovat tulossa telalle kelattavat nousu- ja siirtoputket sekä lautan kiinnitysköydet. Molemmat ovat hiilikuitulujitetuista muoveista valmistettuja rakenteita, joissa materiaalien käyttö lauttaa kohti on kymmeniä tai jopa satoja tonneja.